Suomen julkisten hankintojen tilannekuvaa on selvitetty vuonna 2019 Hankinta-Suomi -ohjelman kautta (VM 2020). Selvityksessä tarkasteltiin hankintoja seitsemän teeman kautta: hankintojen johtaminen, osaaminen ja kyvykkyydet, taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys, ekologinen kestävyys, innovaatiot sekä markkinoiden toimivuus.
Selvityksen perusteella hankintojen tiedolla johtaminen, vaikuttavuuden mittaaminen on edelleen vähäistä, samoin hankintaosaamisen koulutus ja tutkimus. Olemassa olevaa osaamista ja hyväksi havaittuja käytäntöjä ei jaeta kovinkaan aktiivisesti ja hankintaosaamista ei arvosteta organisaatioissa. Yhteishankintojen potentiaalin hyödyntäminen on niukkaa ja hankintojen vaikuttavuuden arvioinnissa on kehitettävää. Hankintojen sosiaalinen vastuullisuus ja ekologinen kestävyys vaikuttavat ihmisiin ja ympäristöön sekä kotimaassa, että ulkomailla, mutta jäävät silti usein hankinnoissa kokonaan huomioimatta.
Julkiset hankinnat näyttäytyvät mediassa usein negatiivisessa valossa. Esimerkiksi Turun kaupungin päätös hankkia kauppatorin uusi kivetys Kiinasta nostatti kiivaan keskustelun hankinnan ekologisuudesta, kivet kun olisi voitu hankkia myös naapurikaupungista (TS 10.9.2020). Hankinta toteutettiin halvimman hinnan mukaan, eikä sosiaalisilla tai ekologisilla tekijöillä ollut hankinnassa lainkaan painoarvoa. Lopputuloksena hankinnan hiilijalanjälki on nelinkertainen kotimaiseen vaihtoehtoon verrattuna ja hankinta antaa hyväksynnän Kiinalaisen kiviteollisuuden tavalle polkea niin työlainsäädäntöä kuin työntekijöidensä terveyttä.
Moses is Moses, but business is business toteaisi yläkouluni historianopettaja. Huolestuttavaa on, että nimenomaan julkisissa hankinnoissa viitataan edelleen kintaalla eettisille kysymyksille. Lainsäätäjä ei ole myöskään onnistunut sorvaamaan hankintalakia sellaiseen muotoon, että se vahvemmin velvoittaisi huomioimaan vaikkapa sosiaalisen vastuun tai ekologisuuden (STT 1.8.2016). Laki ei kuitenkaan estä eettisiä hankintoja, vaikka hankintayksiköt niin mielellään väittävät. Julkinen hankinta onkin oiva politiikan puntari, jossa raha ja arvot ovat konkreettisesti eri vaakakupeissa. Virtuaalisilla kuntavaaliteltoilla kannattaakin kysyä, miten tulevat valtuutetut aikovat julkisia hankintoja kehittää.
Hyvän hankinnan ei kuitenkaan pitäisi vaatia pakottavaa lainsäädäntöä. Tätä korostaa myös syksyllä 2020 julkaistu Kansallinen julkisten hankintojen strategia (VM 2020). Strategia on kunnianhimoinen ja ansiokkaasti laadittu. Julkisilla hankintayksiköillä on nyt maali, johon tähdätä; valitettavasti taulu on vielä tyhjänä ja hiekkavallissa pölähtelee. Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Suomen taloudelle on moneen kertaan toisteltu vaalilause, mutta julkisissa hankinnoissa elinkeinonharjoittajat jäävät edelleen hankintabyrokratian lihamyllyyn. Pk-yrityksen sopimusneuvottelu julkisen hankkijan kanssa muodostuu usein kolmesta sanasta: ota tai jätä. Moni ottaa ja harva jättää, koska hankintasopimus on usein yrityksen elinehto.
Kuntoutusala on esimerkki pk-yritystoiminnasta, joka on vahvasti riippuvainen julkisista hankinnoista. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa tietyt erikoisosaamista vaativat asiakasryhmät, kuten lapset ja vaikeasti vammautuneet, tulevat asiakkaiksi vain kuntien, sairaanhoitopiirien, Kelan tai vakuutusyhtiöiden kautta. Laki turvaa heikoimmassa asemassa oleville tarvittavat kuntoutuspalvelut, onneksi. Yritystoiminta on tällöin rakentunut vain ja ainoastaan puitesopimuksien varaan.
Kuvittele mielessäsi liiketoiminta, joka on sidottu kolmen vuoden välein tapahtuviin ja alati muuttuviin kilpailutuksiin, jossa yhden rastin unohtuminen lomakkeesta johtaa sopimuksen menettämiseen ja liiketoiminnan loppumiseen (Kela), jossa ostaja määrittää sekä palvelusi hinnan (palvelusetelit), että hankinnan sopimusehdot ja jossa yritystoimintaa säädellään kymmenien lakien ja asetusten kautta. Maaperä menestyvälle yritystoiminnalle on varsin kivikkoinen.
Suomen työllisyysaste on pohjoismaiden huonoin ja uusien työpaikkojen syntyminen on ollut keskeinen tavoite useammassa hallitusohjelmassa. Huonosti toteutetut julkiset hankinnat kuitenkin estävät yrityksiä kasvamasta ja työpaikkoja syntymästä, tappavat innovaatiot ja luovat elinkeinonharjoittamiseen epävakauden ilmapiirin. Hankintoja selvitellään toistuvasti markkinaoikeudessa, jolloin idea julkisten varojen tehokkaasta käytöstä vesittyy ja hankintamenettelyn vaikutus talouteen on negatiivinen.
Julkisilla hankinnoilla on valtava potentiaali vahvistaa kansalaisten palveluita ja luoda mahdollisuuksia innovatiiviselle ja kannattavalle elinkeinoharjoittamiselle. Hyvissä hankinnoissa kaikki voittavat: kansalaiset, elinkeinonharjoittajat ja julkinen sektori. Win-win-win, ei häviäjiä. Avainasemassa on hankintaosaamisen lisääminen ja arvostuksen parantaminen sekä hankintojen johtamisen kehittäminen. Järjestöinä voimme olla positiivisessa kehityksessä mukana tukemalla sekä hankintayksiköitä että hankintoihin osallistuvia elinkeinonharjoittajia. Luodaan yhdessä sopimisen kulttuuria myös hankintamaailmaan.
Juho Korpi
Kirjoittaja työskentelee kehittämisasiantuntijana Suomen Fysioterapeutit ry:ssä ja on Kuntoutusalan Asiantuntijoiden toinen puheenjohtaja
Viimeisimmät kommentit