Tämän kysymyksen olen lukenut monta kertaa ja melkein aina merkittävimmät asiat ovat jääneet kertomatta.
Kuten kaikessa liiketoiminnassa myös eläinlääkäriaseman kulut maksetaan asiakkailta laskutettavalla rahalla. Muuta rahaa ei yksityisten palveluiden tuottamiseen ole tarjolla. Kulut voidaan jakaa kiinteisiin kuluihin ja muuttuviin kuluihin. Kiinteitä kuluja ovat esimerkiksi tilat ja laitteet. Perustasoisen eläinlääkäriaseman varustukseen ja vuokratilan remonttiin kuluu helposti monta sataatuhatta euroa ja ne pitää laskuttaa asiakkailta ennen seuraavaa remonttia ja laitteiden uusimista. Muuttuvia kuluja ovat tarvikkeet, lääkkeet, laboratoriopalvelut jne. Työvoimakulujen osuus kuluista on eläinlääkäriasemasta ja sen toiminnasta riippuen yleensä 30-50 %. Yhden eläinlääkärin laskutuksella kustannetaan yleensä myös kahden eläintenhoitajan työpanos.
Eläinlääkärin toiminnassa ja laskutuksessa on kolme merkittävää eroa verrattuna ihmisten terveydenhuoltoon. Ensimmäinen on eläinlääkäreiden lääkkeiden myyntioikeus. Eläinlääkärit saavat myydä lääkkeitä itse tutkimilleen potilaille. Lääkäreillä tätä oikeutta ei ole ja kaikki ihmisten lääkkeet myydään apteekin kautta. Eläinlääkäreiden lääkkeiden myyntioikeudessa on kuitenkin merkittävä rajoite verrattuna apteekkiin. Eläinlääkäri ei saa tehdä lääkkeiden myynnillä voittoa. Lääkkeiden myynti on eläinlääkäriasemalle käytännössä pelkkä tuottamaton läpilaskutuserä.
Toinen merkittävä ero ihmisten terveydenhuollon yksityisiin toimijoihin nähden on arvonlisävero. Ihmisten terveyspalvelut ovat arvonlisäverottomia, mutta eläinlääkäripalveluista peritään 24 % arvonlisäveroa. Myöskään Kelan korvaus ei koske karvaisten perheenjäsenten lääkärikäyntejä.
Otetaan esimerkki suoraan Kelan sivuilta koskien toimenpiteen osuutta laskussa: Erikoislääkäri perii 20 minuutin vastaanottokäynnistä 65 € Kelan korvaustaksa on 13,50 €. Maksat itse 51,50 € ” Kun erikoiseläinlääkäri laskuttaa saman verran toimenpiteestä, maksaa asiakas 65 € + 24 % alv eli 80,60 €. Valtio siis tukee ihmisten terveydenhoitoa verrattuna eläinlääkäripalveluihin tässä esimerkissä 29,10 € eli 36 %.
Arvonlisäveron vaikutus koskee myös muita laskun osia. Toistuva uutinen ja lööppien aihe on ollut keskimääräisen eläinlääkärikäynnin hinnan merkittävä nousu viimeisen 10 vuoden aikana. Vertailumateriaalina on käytetty yleensä vakuutusyhtiöiden tilastoja. Syynä keskimääräisen eläinlääkärikäynnin hinnan nousuun ei ole peruspalveluiden kallistuminen, vaan uusien pitkälle kehittyneiden ja mutta arvokkaiden hoitomuotojen mahdollistuminen.
Verrattuani useiden klinikoiden peruspalveluiden hintatasoa helsinkiläisen eläinlääkäriaseman hinnastoon vuodelta 1984, en havainnut inflaatiota merkittävämpää kasvua. Alan yleinen hintataso on siis pysynyt käytännössä ennallaan ainakin 36 vuotta.
Nykyisin voidaan lähteä turistimatkalle avaruuteen, eikä sinne pääse autolautan hinnalla. Yksittäisen lomamatkan hinta on noussut taivaisiin, mutta Tallinnaan pääsee yhtä edullisesti kuin ennenkin. Sama se on eläinlääkäripalveluissa. Nykyisin on tarjolla tutkimuksia ja hoitomuotoja, joista ei 20 vuotta sitten osattu edes haaveilla. Samoin kuin ihmisille, myös niiden tuottaminen eläimille on kallista.
Markus Kiili
Kirjoittaja on entinen eläinklinikkayrittäjä ja nykyinen eläinlääkkeitä maahantuovan yrityksen oimitusjohtaja. Hän on myös Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan jäsen ja yrittäjävaliokunnan puheenjohtaja.
Viimeisimmät kommentit